ensin mie haluun sanoo et
tämä oli elämäni kauhein viikonloppu.
miua satutettiin kovin.
siitä seurasi se et mie ja miun
mies erottiin.
mie oon ihan paloina. sen miehen kans
oon ollu viitisen vuotta yhdessä
ja saman katon alla kaksi vuotta.
yhtäkkiä selviääki et se ei oo onnellinen
miun kanssa ja se tahtoo
muita asioita elämältään.
onko tämä edes mahdollista?
mie voin ainaki sanoa etten oo koskaan ollu näin surullinen.
kaikkeni mie oon yrittäny mut mitää ei oo auttanu.
olkaa onnellisia joilla on mies vielä elämässä.
mie menetin omani ja kaikista osoituksista
huolimatta hänen on parempi ilman miua.
iloitkaa miehestänne ja kertokkee usein sille
miten paljon hänestä tykkäätte. jonain päivänä
hän voi olla poissa.
tää kipu on sietämätöntä...
kaikki sano et aika auttaa mut miua se ei auta.
mie oon nii tunteelline et mie en selviä
ajan kanssa. ajatukset vaan pahenee päivä
päivältä.
mie en tiiä mitä oikein teen...
en koskaa halunnu näin henkilökohtasta
laittaa blogiini mut tulipahhan nyt
tämmönenki vuodatus laitettua.
en tienny miten muutenkaa
kertoisin oloani.
kunpa mie vaan vaipuisin ikuiseen uneen...
Ensinnäkin nostan hattua, että uskalsit kertoa näin henkilökohtaista blogiisi. Voinpa sanoa tietäväni miltä tuo tuntuu ja ironista kyllä, se aika auttaa. Menetin elämäni rakkauden 4 vuotta sitten ehkä pahimmalla mahdollisella tavalla ja tunne oli myös, että en ikinä selviä. Saatoin aamuisin lyyhistyä lattialle itkemään kesken aamupalan tekemisen. Eikä se kyllä hetkessä helpottanut, 3 vuotta meni, että pystyin elämään ajattelematta joka päivä kipeitä muistoja. Ihminen selviää yllättävän monista asioista. Sitä en osaa sanoa miten siitä itse selvisin.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, että monet ihmiset tuntuvat unohtavan rakkaansa, eivätkä kerro tarpeeksi usein miten paljon heistä välittävät. Mutta ehkä se on niin, että kaikkea osaa arvostaa, vasta kun sen menettää.
En aio silti sanoa mtn latteaa, kuten "kyllä se siitä", koska tiedän kokemuksesta että se ei auta paskaakaan. Kannustan vain käymään kaiken sen tunnepaskan läpi kunnolla. Oikeastaan se on ainoa mikä auttaa. Voimia kuitenkin.
En voi sanoin kuvailla miten paha mieli tuli sun puolesta tätä lukiessa. Voimia!
VastaaPoistakiitos molemmil tytöil <3
VastaaPoistakestämisii < 3
VastaaPoista