ensin mie haluun sanoo et
tämä oli elämäni kauhein viikonloppu.
miua satutettiin kovin.
siitä seurasi se et mie ja miun
mies erottiin.
mie oon ihan paloina. sen miehen kans
oon ollu viitisen vuotta yhdessä
ja saman katon alla kaksi vuotta.
yhtäkkiä selviääki et se ei oo onnellinen
miun kanssa ja se tahtoo
muita asioita elämältään.
onko tämä edes mahdollista?
mie voin ainaki sanoa etten oo koskaan ollu näin surullinen.
kaikkeni mie oon yrittäny mut mitää ei oo auttanu.
olkaa onnellisia joilla on mies vielä elämässä.
mie menetin omani ja kaikista osoituksista
huolimatta hänen on parempi ilman miua.
iloitkaa miehestänne ja kertokkee usein sille
miten paljon hänestä tykkäätte. jonain päivänä
hän voi olla poissa.
tää kipu on sietämätöntä...
kaikki sano et aika auttaa mut miua se ei auta.
mie oon nii tunteelline et mie en selviä
ajan kanssa. ajatukset vaan pahenee päivä
päivältä.
mie en tiiä mitä oikein teen...
en koskaa halunnu näin henkilökohtasta
laittaa blogiini mut tulipahhan nyt
tämmönenki vuodatus laitettua.
en tienny miten muutenkaa
kertoisin oloani.
kunpa mie vaan vaipuisin ikuiseen uneen...
